Mun käsien tärinä jatkuu.

Sä tiedät miksen mä voi nähdä sua, mutta sä et ymmärrä.

Mä en ole kertonut kaikkea.

Mä haluan olla maailman vahvin ihminen, mutta kuinka teen sen kun olen maailman heikoin?

Mä lopetan mun tekopyhyyden. Mulla ei ole enää varaa mahtailla.

Mä en voi enää nähdä sua, jos en pysty katsomaan sua silmiin.

Mutta mä haluan muuttua, mä haluan tulla hyväksi.

Mä haluan olla terve sun vuoksesi.

Mä haluan pitää sun kädestäsi kiinni ilman että tärisen.

Mä halusin olla sun Kuu, en Ikaros, en mielisairaalan mummo.

Mun liikkeet todella muistuttaa niitä vanhuksia, jotka kohta kuolevat pois.

Mun kädet tärisee, koska helvetin kahleet vetävät niitä.

"Sun pitää syödä", sä sanot, mutta sä et tiedä.

Sä et tiedä että mä oon jo kirottu, että kohta mä lopun.

Kohta mä en voi olla enää Kuu, Ikaros, enkä edes mielisairaalan mummo.