Sysimusta pimeys ympärilläni sulaa.

Kuunnellen heikkoa ääntä.

Pitkä, kylmä hengityksesi naulitsee kiinni askeleeni.

Häilyvät, kauniit, väritetyt unelmat.

Ovat yhä etäänpänä läpiharmaasta maailmastamme.

Vajoamme syvemmälle pimeyteen.

Siellä missä minä olen, me olemme itse tuhonneet kaiken.

Juokse. Pakene. Mene eteenpäin. Kunhan vain et pysähdy paikoillesi.

Epävarmuus ja pelko ihmisten silmissä, ikuinen pimeys ympärillämme...

Tuntuu kuin lähtölaskenta kaaokseen olisi alkanut.

Tuhon äänet kantautuvat yössä.

Lopeta tämä kaikki jos pystyt,

katson kuinka valo silmissäsi hiipuu ja sammuu.