Niin kauan kuin tämä sydän jatkaa sykkimistään

Se kolisee tyhjänä kaikuna sisälläni

Tyhjänä huoneena

Kammiona

Mä en pysty kuulemaan sanoja ja se itkettää mua

Koska mä tiedän että sä oot varmasti siinä

Sä oot siinä ja puhut mulle mutta mä olen jo jossain kaukana

Niin kaukana että olen alkanut epäröimään meidän molempien olemassaoloa

 

Tästä tyhjässä, pienestä sydämestäni

Löytyy totuus jonka mä niin koetin piilottaa

Mutta se on jo liian myöhäistä

Mä ymmärsin sen vasta nyt

Voi, mä inhoan sitä, inhoan sitä niin

Sekä sinua että minua, kaikkea, ihan kaikkea

Kaiken pitäisi vain kadota

Itsemurhana

Äänet ei kuulu, ne ei kuulu, vaikka ne ihan varmasti ovat täällä

Ne huutaa, vaikken mä kuule niitä, ne ihan varmasti huutaa

Mä inhoan sitä, inhoan sitä niin

Ne äänet oli niin lähellä, etten kyennyt kuulemaan

Se sattuu, voi se sattuu

Äänet, värit ja ne kaikki tyhjät päivät

Ne sulaa läpi taivaan läpinäkyvänä hyvästeinä, jotka mä jätän sulle