On naurettavaa, ettemme kestä edes omaa olemassaoloamme.

Että pelkäämme omaa maailmamme.

Ettemme halua olla omia itseämme.

Ettemme ole tyytyväisiä elämään, jolla voimme tehdä mitä tahansa.

Ettemme kestä toisiamme.

Eikö se todistakin, kuinka säälittäviä ja hemmoteltuja me olemme?

Kuin pikkulapsia, joiden täytyy aina saada kaiken haluamansa?

Kuinka voisitkaan olla samaa mieltä kanssani,

kun kyseenalaistan tekosyysi paeta?