Kun puhun sinulle, kun valehtelen, kun joudumme erimielisyyksiin,

sinä huudat minulle ja minä nauran.

Sinä kiroat ja valitat minun välinpitämättömyyttäni,

kun minä ylenkatson virnistellen.

Se päättyy niin että minä lähden.

Kävelen ulos jonnekin kauas pois.

Jonnekin jossa ei ole ketään.

Ja alan itkeä.

Se sattuu, sattuu niin paljon.

Sydämeeni pistää.

Kurkkuani polttaa enkä saa henkeä.

Hankaan silmäni punaisiksi ja raavin kurkkuani.

Revin nahkaa käsistäni.

Ja minä itken, itken, itken, itken kuin hullu.

Yksin pimeässä.

Päädyn taas väärään vaihtoehtooni kuolla.

Ja suunnittelen palaavani kylmänrauhallisesti takaisin.

Jottei kukaan epäile, mitä mielessäni liikkuu.

Jottei kukaan voisi pysäyttää minua.